Aikuisen ihmisen kehossa on neljästä kuuteen litraa verta. Määrä riippuu kehon koosta.
Veri on edellytys sille, että ihminen ylipäätään voi elää. Veren ja verenkiertoelimistön päätehtävä on kuljettaa happea ja ravintoaineita soluille sekä hiilidioksidia ja muita kuona-aineita niistä pois. Kuljetus soluihin tapahtuu valtimoiden kautta ja niistä pois laskimoiden ja imusuoniston kautta.
Verellä on tärkeä tehtävä myös kehon lämmönsäätelyssä, koska se kuljettaa lämpöä. Ensi näkemältä veri vaikuttaa yhtenäiseltä, mutta tarkemmin katsottuna se koostuu useasta osasta: plasmasta, joka on nestettä, sekä nesteessä olevista soluista. Veri on siis kudosta, mutta poikkeaa muusta kudoksesta siinä, että se sisältää yli 50 % kudosnestettä ja on jatkuvasti liikkeessä. Verisolut muodostuvat luuytimessä.
Veri koostuu
- Plasmasta – suoloista, vedestä ja valkuaisaineista.
- Punaisista verisoluista (erytrosyyteistä) – sisältävät hemoglobiinia, joka kuljettaa happea keuhkoista. Hemoglobiini sisältää myös rautaa.
- Valkoisista verisoluista (leukosyyteistä) – osallistuvat elimistön infektiopuolustukseen ja vasta-aineiden muodostukseen.
- Verihiutaleista (trombosyyteistä) – auttavat verta hyytymään.
Plasma muodostaa suurimman osan verestä ja koostuu noin 92-prosenttisesti vedestä. Plasmassa kulkevat veteen liukenevat orgaaniset ja epäorgaaniset aineet. Myös plasmaproteiinit kulkeutuvat pieninä hiukkasina, ja ne toimivat monien veteen liukenemattomien aineiden, kuten rasvahappojen ja hormonien, kuljettajina.
Niin kauan kuin veri liikkuu suonissa, solut ovat tasaisesti jakautuneet plasmaan. Jos koeputki jätetään seisomaan, verisolut vajoavat melko pian pohjalle ja päälle jää vaaleankeltainen plasmakerros. Laboratoriossa veri lingotaan: erytrosyytit kerääntyvät alimmaksi, niiden päälle ohut kerros leukosyyttejä ja trombosyyttejä ja ylimmäksi plasma. Tämä johtuu siitä, että verisolujen tiheys on suurempi kuin plasman.
Veriryhmät
Kansainvälinen verensiirtoyhdistys ISBT ylläpitää rekisteriä tunnetuista veriryhmäantigeeneistä. Rekisterissä on nyt 398 tunnustettua antigeenia 48 veriryhmäjärjestelmässä. Kliinisesti tärkeimmät järjestelmät ovat ABO ja Rh. ABO-järjestelmä jakautuu ryhmiin A, B, AB ja O. Kirjain O tulee saksan sanasta ”Ohne”, joka tarkoittaa ”ilman”; Ruotsissa ryhmää kutsutaan myös nimellä 0 (nolla).
Aiemmin Rh-tekijänä tunnettu, nykyisin D:ksi kutsuttu tekijä on noin 85 %:lla maan väestöstä. Heitä sanotaan Rh-positiivisiksi (RhD+). Loput 15 %, joilta tekijä puuttuu, ovat Rh-negatiivisia (RhD−).
Tiesitkö?
Lyhenne Rh tulee reesusapinasta (Macaca mulatta). Laji on vaikuttanut merkittävästi lääketieteen historiaan. Philip Levine ja Rufus Stetson kuvasivat vuonna 1939 vaikean verensiirtoreaktion synnytyksen jälkeen, ja reaktio yhdistettiin myöhemmin Rh-järjestelmään. Seuraavana vuonna Karl Landsteiner ja Alexander Wiener kuvasivat reesustekijän.