Verensiirto

Mikä verensiirto on?

Verensiirroissa käytettävä veri tulee henkilöiltä, jotka ovat luovuttaneet verta veripalveluissa eri puolilla Ruotsia. Veri tarkastetaan ja varotoimet tehdään, jotta tartuntataudin kantajan verta ei anneta toiselle. Sekä lapset että aikuiset voivat saada verensiirron.

Milloin siirtoa tarvitaan?

Voit saada verensiirron plasmalla, jos olet menettänyt paljon verta tai sinulla on palovammoja. Verisairauden vuoksi siirron saava saa usein sekä punasoluja että verihiutaleita.

Valmistautuminen

Ennen verensiirtoa otetaan verinäyte veriryhmän määrittämiseksi: A, B, AB tai 0 (nolla). Hoito päättää, mitkä näytteet tarvitaan ja kuinka kauan ne ovat voimassa. Siirrossa luovuttajan ja vastaanottajan veriryhmien on sovittava yhteen.

Seuraava yhteensopivuus koskee punasolujen siirtoa. Plasmalle ja verihiutaleille pätevät eri säännöt – plasmassa yhteensopivuus on käytännössä päinvastainen.

• A voi antaa verta ryhmille A ja AB ja vastaanottaa ryhmiltä A ja 0.
• B voi antaa verta ryhmille B ja AB ja vastaanottaa ryhmiltä B ja 0.
• AB voi antaa verta vain ryhmälle AB mutta vastaanottaa kaikilta ryhmiltä.
• 0 voi antaa verta kaikille ryhmille mutta vastaanottaa vain omalta ryhmältään.

Rh-tekijä on valkuaisaine, jota voi olla verisolun pinnalla. Se on noin 85 %:lla Ruotsin väestöstä, joita kutsutaan Rh-positiivisiksi (Rh+). Lopuilta 15 %:lta tekijä puuttuu, ja heitä kutsutaan Rh-negatiivisiksi (Rh−). Rh-positiivinen voi antaa verta vain muille Rh-positiivisille, kun taas Rh-negatiivinen voi antaa molemmille ryhmille.

Ennen jokaista siirtoa otetaan verinäyte sopivuuskoetta varten. Siinä tarkistetaan, onko sinulle muodostunut punasoluja vastaan vasta-aineita. Analyysi kestää tunnista kahteen. Jos vasta-aineita on muodostunut, tehdään ristikoe sen varmistamiseksi, että veri sopii sinulle. Hoito päättää, kuinka kauan näyte on voimassa.

Näin siirto tapahtuu

Verensiirrossa veri johdetaan elimistöön verisuonen kautta kyynärtaipeessa, kädessä, nivusessa tai kaulalla. Yleensä saat maata hoidon ajan. Jos pistäminen tuntuu epämiellyttävältä, voit saada iholle puudutuslaastarin tai -voiteen.

Kerro henkilökunnalle, jos tunnet oloasi levottomaksi tai sinulla on kysyttävää. Tukea on saatavilla. Lasten on helpompi olla mukana, kun he saavat etukäteen tietää, mitä tapahtuu.

Sairaanhoitaja puhdistaa ihon huolellisesti kohdasta, johon laskimokanyyli asetetaan. Se on ohut ja taipuisa muoviletku, joka viedään suoneen ja teipataan ihoon. Käytettävä suoni valitaan sen mukaan, mikä sopii sinulle parhaiten. Kanyylin asettaminen voi hetken pistää. Jos sinulla on ihonalainen laskimoportti tai keskuslaskimokatetri, veri voidaan antaa siihen. Veri on pussissa, joka ripustetaan telineeseen ja josta se valuu ohutta letkua pitkin kanyyliin. Siirto ei yleensä satu.

Kauanko siirto kestää?

Yhden veripussin siirto kestää tavallisesti tunnista kahteen. Veriarvo nousee yleensä noin 10 g/l siirrettyä yksikköä kohti. Annettavien yksiköiden määrän ratkaisevat potilaan tila ja siirron syy. Verihiutalesiirto kestää useimmiten 30 minuuttia. Punasolusiirron kesto vaihtelee vointisi ja hoidon syyn mukaan.

Hyvä tietää

• Siirtoa tarvitseva lapsi saa ottaa läheisen mukaansa.
• Verensiirron jälkeen on tavallista tuntea olonsa virkeämmäksi ja jaksavammaksi. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia.
• Komplikaatiot verensiirron jälkeen ovat harvinaisia.
• Osa voi olla yliherkkiä, mutta se on harvinaista. Tällöin voi tulla esimerkiksi ihottumaa tai pahoinvointia. Kerro heti hoitohenkilökunnalle myös lievästä oireesta – siirto voidaan joutua keskeyttämään ja reaktio selvittämään.
• Voimakkaammissa reaktioissa potilas saa hoitoa, ja useita siirtoja tarvitseva voi saada esilääkityksen seuraavaa kertaa varten.
• Verta voidaan tarvita monesta syystä: synnytyksen, leikkauksen tai onnettomuuden yhteydessä sekä verisairauden tai solunsalpaajahoidon aiheuttaman anemian vuoksi.